springa

springa

1. särkyä
2. murtua
3. haljeta
4. puhjeta
5. räjähtää
6. romahtaa
7. luhistua
8. nääntyä hengiltä

• IPA: /ˈspriŋka/

• siirtymälaina muinaisskandinaavista < germaanisen kantakielen sanasta *springaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *sprenǵʰ-

springa

1. hypätä, loikata
2. juosta
3. puhjeta

• siirtymälaina muinaisskandinaavista

springa

1. juosta
2. hypätä, loikata
3. puhjeta

• IPA: /²sprɪŋːɑ/

• siirtymälaina muinaisskandinaavista

• springe

springa yl. (1) (yks. määr. springan[luo], mon. epämäär. springor[luo], mon. määr. springorna[luo])

1. halkeama
2. murtuma
3. (epämuodollinen) vagina
4. (epämuodollinen) vulva

springa (epäsäännöllinen)

1. juosta
2. (vanhentunut) hypätä

• siirtymälaina muinaisruotsista

Taivutus – springa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	springer	springs, springes
imperfekti	sprang	sprangs
supiini	sprungit	sprungits
imperatiivi	spring	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: springa
• passiivin infinitiivi: springas
• aktiivin part. prees: springande
• passiivin part. prees: springandes
• part. perf.: yl. sprungen, n. sprunget, määr./mon. sprungna

• spränga

• springa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• springa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)