Siirry sisältöön

riippumaton

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

riippumaton (34-C) (komparatiivi riippumattomampi, superlatiivi riippumattomin) (taivutus[luo])[1]

  1. sellainen, joka tai mikä ei ole muista tai muusta riippuvainen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈriːpːuˌmɑt̪on/
  • tavutus: riip‧pu‧ma‧ton

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riippumaton riippumattomat
genetiivi riippumattoman riippumattomien
(riippumatonten)
partitiivi riippumatonta riippumattomia
akkusatiivi riippumaton;
riippumattoman
riippumattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi riippumattomassa riippumattomissa
elatiivi riippumattomasta riippumattomista
illatiivi riippumattomaan riippumattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riippumattomalla riippumattomilla
ablatiivi riippumattomalta riippumattomilta
allatiivi riippumattomalle riippumattomille
muut sijamuodot
essiivi riippumattomana
(riippumatonna)
riippumattomina
translatiivi riippumattomaksi riippumattomiksi
abessiivi riippumattomatta riippumattomitta
instruktiivi riippumattomin
komitatiivi riippumattomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riippumattoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riippumaton-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

riippumaton

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta riippumatto
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta riippumatto

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C