kansankieli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kansankieli
- kielen puhuttu, arkinen muoto, erotuksena normitetusta yleiskielestä tai kirjakielestä; arkikieli, puhekieli
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnsɑnˌkie̯li/
- tavutus: kan‧san‧kie‧li
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista kansa (genetiivi) ja kieli
Käännökset
[muokkaa]1. arkikieli, puhekieli
|
Ks. arkikieli |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kansankieli Kielitoimiston sanakirjassa
- kansankieli Tieteen termipankissa