Siirry sisältöön

kalina

Wikisanakirjasta
Katso myös: kali'ña

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kalina (12)[1]

  1. kaliseva ääni, käytetään esim. metalliesineiden ja hampaiden lyömisestä yhteen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑlinɑ/
  • tavutus: ka‧li‧na

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalina kalinat
genetiivi kalinan kalinoiden
kalinoitten
(kalinain)
partitiivi kalinaa kalinoita
akkusatiivi kalina;
kalinan
kalinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kalinassa kalinoissa
elatiivi kalinasta kalinoista
illatiivi kalinaan kalinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalinalla kalinoilla
ablatiivi kalinalta kalinoilta
allatiivi kalinalle kalinoille
muut sijamuodot
essiivi kalinana kalinoina
translatiivi kalinaksi kalinoiksi
abessiivi kalinatta kalinoitta
instruktiivi kalinoin
komitatiivi kalinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kalina Kielitoimiston sanakirjassa
  • kalina Suomen etymologisessa sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

kalina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kali

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12