altistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]altistuminen (38)
- teonnimi verbistä altistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | altistuminen | altistumiset |
| genetiivi | altistumisen | altistumisten altistumisien |
| partitiivi | altistumista | altistumisia |
| akkusatiivi | altistuminen; altistumisen |
altistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | altistumisessa | altistumisissa |
| elatiivi | altistumisesta | altistumisista |
| illatiivi | altistumiseen | altistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | altistumisella | altistumisilla |
| ablatiivi | altistumiselta | altistumisilta |
| allatiivi | altistumiselle | altistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | altistumisena (altistumisna) |
altistumisina |
| translatiivi | altistumiseksi | altistumisiksi |
| abessiivi | altistumisetta | altistumisitta |
| instruktiivi | – | altistumisin |
| komitatiivi | – | altistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | altistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
altistumis- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- altistuminen Tieteen termipankissa