Uskonnon lukutaito
Uskontojen lukutaito tai uskontolukutaito on uskonnollisten kertomusten sekä perinteisen uskonnollisen kielen tuntemusta ja ymmärtämistä.[1][2] Se on kykyä osata lukea, arvioida, tulkita ja viestiä erilaisia katsomuksiin liittyviä tapoja ilmaista uskontoa kuten kuvia, rituaaleja, symboleita ja tekstejä. Uskontolukutaito antaa ihmisille kyvyn tulkita ja tunnistaa uskontoja niin julkisessa tilassa, poliittisesti että yksilöiden kannalta. Uskontolukutaitoa käyttäessa pyritään kuitenkin välttämään uskonnollistamista ja pyritään sen sijasta käyttämään opittua kykya tulkita ja arvioida uskontoja neutraalisti.[3][4]
Uskontolukutaitoon liittyy kolme näkökulmaa: kulttuuripainotteinen näkökulma, uskontososiologiapainotteinen näkökulma ja teologiapainotteinen näkökulma. Kulttuuripainotteinen näkökulma korostaa uskonnon rakentumista kulttuurin sisään. Uskontososiologiapainotteinen näkökulma nostaa esiin tietämyksen uskonnollisista traditioista ja kyvyn oppia uutta. Teologiapainotteinen näkökulma korostaa teologista vuorovaikutusta ja yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Konttori, Johanna: Uskontolukutaito ja suomalainen uskonnontutkimus helda.helsinki.fi.
- ↑ Partanen, Markus: Suomen lasten ja nuorten uskonnon lukutaito rapautuu (Puheenvuorot-palsta) Sana. 22.1.2009. Helsinki: Karas-sana. Viitattu 21.4.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ dialogi.diak.fi
- ↑ journal.fi/uskonnontutkija
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Linjakumpu, Aini ym.: Uskontolukutaito suomalaisessa yhteiskunnassa. Gaudeamus, 2023. ISBN 978-952-345-210-7.