Rantajalkapallo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rantafutista Israelissa 2007

Rantajalkapallo, joka tunnetaan yleisesti myös nimillä rantafutis ja beachfutis, on hiekalla pelattava jalkapallon tapainen peli. Laji on lähtöisin Brasiliasta, ja Brasilia onkin lajin suurin maa. Maa on voittanut lajin maailmanmestaruuden 11 kertaa. Lajin muita suurmaita ovat muun muassa Espanja, Ranska ja Portugali. Suomessa rantafutis on virallinen osa jalkapalloperhettä ja Suomessa toimintaa hallinnoi Suomen rantajalkapallo ry[1].

Joukkueella saa olla kentällä kerrallaan viisi pelaajaa (4 kenttäpelaajaa ja 1 maalivahti). Vaihtopelaajia saa joukkueella olla 3–5. Joukkueet saavat tehdä vaihtoja koska tahansa, eikä niiden määrää ole rajoitettu. Kun pallo menee kentän sivurajan yli, annetaan vapaavalintaisesti sivurajapotku tai sivurajaheitto. Jos taas pallo menee päätyrajan yli, seuraa kulmapotku tai maaliheitto riippuen siitä, kumman joukkueen pelaajasta pallo meni rajan yli. Jokainen rike johtaa suoraan vapaapotkuun, jossa ei saa olla muuria. Jos rike tapahtuu rangaistusalueen sisällä, annetaan rangaistuspotku. Vapaa- tai rangaistuspotkun laukoo aina pelaaja, jota rikottiin, paitsi tilanteissa, joissa rike ei ollut luonteeltaan pelaajaan kohdistuva. Erotuomareilla on käytössään punaisen ja keltaisen lisäksi sininen kortti, joka tarkoittaa sitä, että pelaaja joutuu jäähylle kahdeksi minuutiksi, jonka joukkue pelaa alivoimalla. Jos tällä aikaa vastustaja tekee maalin, jäähy päättyy heti.

Beachfutiksessa varsinainen peliaika on kolme kahdentoista minuutin erää. Erien välissä pidetään noin kolmen minuutin tauko. Jalkapallosta poiketen peliaika on jääkiekon tavoin tehokasta eli pelikello pysäytetään katkojen ajaksi, paitsi sivurajojen ylitykset.

Jokainen beachfutisottelu pelataan voittoon saakka. Jos peli on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan kolmen minuutin jatko-ottelu siten, että ensimmäisenä maalin tehnyt joukkue voittaa (kultainen maali ‑sääntö). Jos peli on tasan vielä jatko-ottelunkin jälkeen, käydään rangaistuspotkukilpailu. Rangaistuspotkukilpailua ei aloiteta jalkapallon tavoin viiden potkuparin sarjalla, vaan ottelu ratkeaa heti ensimmäisen potkuparin jälkeen, jos joukkueista toisella on enemmän tehtyjä maaleja.

Pelaajat käyttävät muuten samoja varusteita kuin jalkapallossa, mutta jalkineiden käyttö on kielletty. Sen sijaan nilkkatuet ovat sallittuja, mutta säärisuojukset eivät.

Beachfutiksen kenttä on 35–37 metriä pitkä ja 26–28 metriä leveä. Suurin ero jalkapallokenttään on kuitenkin se, että kenttä on hiekalla. Kentän hiekan tulee olla tarkasti valikoitua ja puhdistettua. Kentän rangaistusalue on yhdeksän metriä pitkä, ja sen raja jatkuu sivurajalle saakka. Pituussuunnassa sen raja on merkitty kahdella keltaisella lipulla, jotka ovat kentän kummallakin puolella sivurajan takana.

  1. Rantajalkapallosta Palloliiton alainen virallinen laji www.palloliitto.fi. Arkistoitu 24.2.2020. Viitattu 24.2.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.