Anders Adlercreutz’s Post

Yli hallituskausien ulottuva, nimenomaan tulevaisuuden kestävän hyvinvoinnin ja talouskasvun edellytyksiin panostava parlamentaarinen yhteisymmärrys olisi mahtava saavutus: Paitsi että panostaisimme, loisimme myös ennustettavuutta joka on yksityisten investointien kannalta merkittävä tekijä. Sitra ja minä olemme jo ilmoittautuneet uudella strategiallamme talkoisiin. Meillä on parlamentaarisesti valvottuna talona hyvät lähtökohdat katsoa yli hallituskausien, mutta mukaan tarvitaan kaikki keskeiset poliittiset voimat. Iso peukku, Anders!👍🏻

Politiikan teon pitää olla ihmisten välistä kommunikaatiota, ei suosion hakuista pikavoittoa sosiaalisessa mediassa.

Hienoa, että Anders Adlercreutz pohdit ko. Suomelle elintärkeitä kysymyksiä. Toivottavasti samoja pohdintoja kävisivät kaikki poliittiset päättäjät. Olennaista on sitten siirtyä pohdinnoista konkreettisiin tekoihin. Pari nostoa seuraavassa: Kuten täällä muissakin kommenteissa on viitattu, tarvitaan parempaa yrittäjien mukaanottoa päätösvalmisteluun ja päätöksentekoon. Kuulemiset eivät riitä, vaan tarvitaan myös yrittäjätaustaisia valmistelijoita ja päättäjiä. Suomessa tarvitaan poliittisilta päättäjiltä kipeästi myös yrittäjämäisesti tehdyn työn arvostamista. On käsittämätöntä, että mikro- ja yksinyrittäjyys, joka edustaa n. 95%:a suomalaisesta yrityskentästä, on jätetty käytännössä poliittisen huomion ja arvostuksen marginaaliin. Pelkästään itsensä työllistämistä yksinyrittäjänä tulisi arvostaa. Yksin- ja mikroyrittäjyydesta myös yleensä ponnistavat enemmän ihmisiä työllistävät pk-yritykset. Poliittisten päättäjien vastuulla on luoda kaikenlaista yrittämistä kannustavat olosuhteet, ei lannistaa yrittämistä kuten nyt viimeksi on tehty nopeasti toteutetuilla alv-korotuksilla. Päättäjien tulee pikimmiten kokonaisuudistaa auttamattoman vanhentunut, epäoikeudenmukainen ja yrittäjätyötä tekeviä syrjivä YEL-järjestelmä.

Suomessa ei oikein talouden nykyinen rakenne toimi: isot yritykset ovat ”auringonlaskun aloilla” eikä meillä ole kykyä rahoittaa uutta vihreää teollistumista laitosinvestointituin. Mielestäni vastaus löytyy alueelta, jossa tällä hetkellä jaetaan vaurautta uudelleen maiden kesken, eli teknologiasta ja tarkemmin teknologiakasvuyhtiöistä. Suomeen voidaan kehitttää määrätietoisin public/private-toimin välitavoitteena 100 kovaa teknologiakasvufirmaa (€100-500M liikevaihto, 500-1,000 työntekijää).

Tulosvastuu varmaan karsisi oman edun tavoittelijat tuolta eduskunnasta?

Suomi tarvitsee enemmän kilpailua ja vähemmän ”sulle mulle” ystävien/tuttujen jakamia etuoikeuksia. Suomessa pitää substanssin valua oikeasti oikeaan paikkaan, ei niin että ”asemaan” valitaan toisen tuttu golf/padel kentältä. Suomi tarvitsee objektiivisuutta siitä kuka ja ketkä ovat parhaimpia henkilöitä erinäisiin tehtäviin.

Täysin samaa mieltä. Suomelle tulisi luoda selvä yhteinen suunta ja tavoitteet kestävän kehityksen, talouden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Suunta ja tavoitteet eivät voi muuttua neljän vuoden välein vaan tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä ja kehittämistä. Julkisen sektorin palvelulupaukset kansalaisille tulisi määrittää ja varmistaa näiden palveluiden tuottaminen ja rahoittaminen kestävällä tavalla. Vakaa ja kilpailukykyinen toimintaympäristö luovat edellytykset yksityisen sektorin investoinneille, työpaikoille, kasvulle ja hyvinvointipalvelujen rahoitukselle. Kaikki menestys lähtee osaavasta, motivoituneesta ja hyvinvoivasta henkilöstöstä, jolla on selkeät tavoitteet ja kannustimet saavuttaa ne. Tavoitteiden saavuttamista tulee mitata ja seurata jatkuvasti ja tarvittaessa tehdään korjaavat toimenpiteet. Osaamisen kehittäminen, uusien teknologioiden hyödyntäminen, palveluprosesessien virtaviivaistaminen ja tuottavuuden jatkuva parantaminen tulisi olla kaikkien organisaatioiden keskeisiä tavoitteita. Hyviä mittareita ovat mm.: Henkilöstökokemus eNPS, asiakaskokemus NPS, kasvu BKT, tuottavuus / tehokkuus eli tuotot/kulut tai tuotos/panos ja taseen kunto eli omavaraisuus / nettovelkaantuminen.

Erinomainen puheenvuoro. 👏 Mittarit pitäisi tosiaankin sitoa maastrategiaan, jonka tärkeimpänä osana olisi parlamentaarisesti sovittu visio Suomesta. Tämä visio tarjoaisi holistisen kuvan kansakuntamme tilasta tulevina vuosikymmeninä, ja sitä voitaisiin tarkastella ja hienosäätää sovitulla prosessilla sovituin aikavälein. Päivittämistäkin tarvitaan, sillä ympäröivä maailma muuttuu kuitenkin. Mutta miten tuollainen visio saataisiin aikaiseksi? Voisi olla melko hankala urakka ja mahdollisesti alleviivaisi eri leirien toisistaan poikkeavaa tahtotilaa. Kenties riittävän korkealla abstraktiotasolla liikuttaessa yhteinen visio saattaisi olla mahdollinen ja sellaisenakin arvokas.   ”Suomen BKT-kehitys on meidän poliitikkojen tiedossa. Se kertoo aivan yksiselitteisesti epäonnistumisesta. Ei yhden hallituksen epäonnistumisesta, vaan usean peräkkäisen hallituksen epäonnistumisesta.”   Olisi mielenkiintoista tietää, että ymmärretäänkö tämä läpi poliittisen kentän. Pelkään pahoin että ei.

Jospa mietittäisiin vaikka sitä mitä meillä "hallinnoidaan" vrt 20 vuotta sitten? Olisiko sieltä löydettävissä yksi syy sille mihin kaikkeen tätä meidän yhteistä kassaa kulutetaan? Montako plankettia (anteeksi, järjestelmäkirjausta) lääkäri täyttää voidakseen hoitaa potilasta? Tarvitaanko me oikeasti yksityisten omakotitalojen kompostivalvojia? Onko tosiaan niin että odotan aikaa passin hakemiselle kuukauden kun siellä edessä jonottaa joku hakeakseen LUPAA starttipistoolille? Sipilällä oli hieno norminpurkuidea mutta sai aikaan lähinnä vain sekavan taksijärjestelmän. Olisiko vihdoin aika vastuuttaa eri hallinnonalat haravoimaan kustannus-hyöty periaatteella mitä tässä maassa kannattaa valvoa ja mitä siitä hyödytään?

Minkä mittarin mukaan tuo edellinen hallitus teki hyviä päätöksiä? Eiköhän tuo Marinin hallitus ollut Kataisen six packing jälkeen Suomen talouden ja tulevaisuuden kannalta huonoin hallitus! Anders kirjoittaa kyllä asiaa.