Mac OS

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Classic Mac OS)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Applen käyttöjärjestelmästä. Uudemmasta Unix-pohjaisesta käyttöjärjestelmästä kertoo macOS.
Järjestelmä v. 1.0
System 7
Mac OS 8
Mac OS 9

Mac OS viittaa Apple Macintosh-tietokoneisiin kehitetyn käyttöjärjestelmien sarjaan. Alun perin se oli vain osa ensimmäistä Macintosh-tietokonetta nimellä Järjestelmä (engl. System). Tämä oli ensimmäinen laajaan käyttöön otettu graafinen käyttöjärjestelmä.

Mac OS voidaan jakaa kahteen kehitysvaiheeseen, vanhempaan Mac OS -järjestelmään ja nykyiseen macOS (OS X) -järjestelmään.

Käyttöjärjestelmä tuli markkinoille vuonna 1984 Applen Macintosh 128K -tietokoneessa. Alun perin se oli vain osa tietokonetta nimellä Järjestelmä (engl. System). Mac OS oli ensimmäinen laajaan käyttöön otettu graafinen käyttöjärjestelmä, joka käytti työpöytää ja kuvakkeita. Järjestelmää voitiin käyttää vain Applen valmistamissa tai Applen lisenssillä valmistetuissa tietokoneissa.

Myöhemmin Microsoft kehitti Mac OS esikuvanaan oman DOS-käyttöjärjestelmänsä päälle kehitetyn Windows-käyttöliittymän, josta myöhemmissä versioissa kehittyi käyttöjärjestelmä. Koska Windows oli kehitetty avoimemman tekniikan tietokoneisiin, siitä tuli muutamassa vuodessa lähes standardi käyttöjärjestelmä mikrotietokoneisiin.

Mac OS 7 tai System 7, kuten sitä yleensä kutsutaan, julkaistiin toukokuussa 1991. System 7 lisäsi Mac OSiin virallisesti yhteistyömoniajon, joka aiemmin oli mahdollista vain MultiFinder-laajennoksella, sekä virtuaalimuistin. Käyttöjärjestelmä ei kuitenkaan tukenut suojattua muistia, joten sovellukset pystyivät kirjoittamaan toistensa ja käyttöjärjestelmän muistialueille. Se sisälsi myös useita käyttöliittymän innovaatioita kuten aliakset, jotka olivat linkkejä toisiin tiedostoihin ja hakemistoihin, raahaa ja pudota -toiminnon tiedostojen avaukseen, vihjeikkunat sekä skaalattavat TrueType-fontit. Järjestelmä oli liian laaja toimiakseen levykkeiltä ja vaati kiintolevyn, sekä oli ensimmäinen käyttöjärjestelmän versio, jota toimitettiin CD-ROMilla.

Mac OS koki suuren muutoksen vuonna 1994, kun Macintoshien Motorola 68000 -sarjan CISC-suorittimet korvattiin Motorolan, IBM:n ja Applen yhdessä kehittämällä PowerPC -RISC-suorittimella. Käyttöjärjestelmä pysyi päällepäin samanlaisena vaikka se jouduttiin suurelta osin suunnittelemaan uudelleen. Aiemmat ohjelmat toimivat käyttöjärjestelmän sisältämän emulaattorin avulla käyttäjän kannalta kuten ennenkin.

Käyttöjärjestelmän uudistamisen tarve oli jo tässä vaiheessa ilmeinen ja sen suunnittelu oli aloitettu jo 1989 (niin sanottu Project Pink) tarkoituksena julkaista uudistettu käyttöjärjestelmä vuoden 1993 paikkeilla. Tavoitteena oli Nukernel-mikroytimen päällä ajettava oliopohjainen käyttöjärjestelmä, joka näyttäisi Maciltä ja ajaisi vanhoja ohjelmia. Samalla oli tarkoitus lyödä Windows 95 -projektia kehittävä Microsoft vuodella. Applen projekti oli kunnianhimoinen ja ajautui ongelmiin ja viivytyksiin. Kun System 7.5 oli julkaistu, uuden käyttöjärjestelmän koodinimeksi ilmoitettiin Copland ja sitä demottiin toukokuun 1995 messuilla. Projekti jatkui kaksi vuotta, jonka jälkeen se hylättiin ja osa toiminnallisuudesta siirrettiin vanhalta perustalta kehitettyyn Mac OS 8 -käyttöjärjestelmään. Mac OS 8 oli ensimmäinen merkittävä päivitys Mac OSiin kuusi vuotta System 7:n julkaisun jälkeen. Copland-projektin uusi käyttöjärjestelmä siirrettiin Applen ja IBM:n yhteisyritykseen Taligent, josta Apple luopui ja se lopetettiin 1998. Copland-käyttöjärjestelmän epäonnistuminen on luettu yhdeksi historian suurimmista epäonnistumisista IT-projekteissa ja se ajoi Applen konkurssin partaalle.[1][2]

Apple osti vuonna 1996 NeXTSTEP-käyttöjärjestelmää kehittäneen NeXTin 429 miljoonalla dollarilla. Samalla yhtiön palvelukseen palasi sen perustaja Steve Jobs. Tammikuussa 1997 Apple ilmoitti uudesta ”Rhapsody”-koodinimellä tunnetusta projektista, jossa yhdistettäisiin NeXT Softwaren ja Applen tekniikkaa.[3] Elokuussa 1997 Microsoft pelasti Applen uhkaavalta konkurssilta sijoittamalla yhtiöön 150 miljoonaa dollaria.[4] [5]

Uudempi Mac OS X on merkittävästi erilainen.

Suuri osa käyttöjärjestelmästä oli sijoitettu ennen PowerPC-suorittimen käyttöönottoa Macintosh-tietokoneiden emolevyn ROM-piireille. Alkuperäisenä tavoitteena oli säästää levytilaa aikana jolloin massamuistina käytettiin levykkeitä. Järjestely nopeutti koneen käynnistystä ja salli Macin käynnistyä suoraan graafiseen tilaan ilman komentoriviä. Myös virheilmoitukset ohjelmien kaatumisesta ja rikkinäisistä levykkeistä tulivat graafisen käyttöliittymän kautta. Tästä huolimatta Macintosh-tietokoneita ei voinut käynnistää ilman levykettä (lukuun ottamatta yhtä vuoden 1991 Mac Classic-mallia). Eräiden ohjelmien vaatimia päivityksiä käyttöjärjestelmään jaettiin käynnistyslevykkeiden muodossa.

Edistyksellisestä graafisesta käyttöliittymästään huolimatta Mac OS oli teknisesti varsin vajavainen. Käyttöjärjestelmässä ei ollut muistinsuojausta, joten kaatuva ohjelma pystyi kaatamaan koko koneen. Käyttöjärjestelmä ei myöskään tukenut irrottavaa moniajoa, vaan moniajo tapahtui yhteistoiminnallisesti (System 7:stä eteenpäin) samoin kuin 16-bittisissä Windows-käyttöjärjestelmissä ohjelmien luovuttaessa suoritusvuoron toisilleen. Käyttöjärjestelmä ei varsinaisesti tukenut laiteajureita, mutta niiden tekemiseen (esimerkiksi TCP/IP, USB tai Firewire -tuet) muodostuivat käytännöksi niin sanotut extension-ohjelmat, jotka ladattiin käynnistysvaiheessa muistiin. Näiden luomiseen ei ollut mitään virallista menetelmää, ja extensionien keskinäiset konfliktit muodostuivat käyttöjärjestelmän vakautta heikentäväksi tekijäksi.

Ehkä merkittävin ongelma oli käyttöjärjestelmän muistinhallinta. Jokainen ohjelma varasi tarvitsevansa muistin käynnistyessään. Käyttöjärjestelmä pystyi jakamaan vain yhtenäisiä alueita muistista ja ohjelmia suljettaessa muisti saattoi fragmentoitua siten että tarpeeksi suurta yhtenäistä aluetta ei löytynyt.[6] Monia ohjelmia ei oltu suunniteltu moniajoa varten ja ne varasivat kaiken käytettävissä olevan muistin. Käyttäjä pystyi kuitenkin asettamaan rajoituksen ohjelmalle annettavalle muistille. Jos se ei riittänyt, piti käyttäjän sulkea ohjelma ja antaa sille lisää muistia.[7]

Mac OS käytti alun perin Macintosh File Systemia (MFS), joka ei tukenut alihakemistoja. Sen korvasi jo 1985 Hierarchical File System (HFS), joka tuki oikeaa hakemistopuuta. Toisin kuin Unix-tyyppisissä tiedostojärjestelmissä, Mac OSin tiedostojärjestelmä tallensi tiedoston datan lisäksi niin sanotun resource forkin, johon tallennettiin metatietoa tiedostosta, kuten sen tyyppi ja ikoni. Tästä syystä Mac OS ei käyttänyt tiedostopäätteitä, kuten MS-DOS. Resource forkin käyttö oli kuitenkin metadataa laajempi ja esimerkiksi ohjelmat tallensivat siihen tiedon menuistaan ja ikkunoistaan, joita voi muokata niin sanotulla resource editorilla ohjelmia uudelleenkääntämättä.

Mac OS:n hakemistopoluissa käytetään kaksoispistettä (:) erottamaan hakemistoja.[8]

  1. Widman, Jake: Lessons Learned: IT's Biggest Project Failures PCWorld. 9.10.2008. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  2. Siracusa, John: Copland 2010 revisited: Apple’s language and API future Ars Technica. 16.6.2010. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  3. Apple Announces Future Macintosh Operating System (OS) Strategy and Road Map Apple (arkistoitu). Arkistoitu 16.1.1999. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  4. Heisler, Yoni: What ever became of Microsoft's $150 million investment in Apple? Engadget. 20.5.2014. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  5. Billington, James: Microsoft's biggest mistake: Investing in Apple was the 'craziest thing we ever did' International Business Times. 26.10.2015. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  6. Hormby, Tom: Apple’s Copland Project LowEndMac. 11.8.2005. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  7. ARCHIVED: With Mac OS, how can I allocate more memory to an application? Indiana University. 31.3.2010. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  8. File Separator oreilly.com. Viitattu 14.4.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]